MATTILAN YLÄMAANKARJA: Mattilan elämää facebookissa

maanantai 12. lokakuuta 2015

Mattilan ylämaankarjan tavoitat nyt myös Facebookista osoitteesta www.facebook.com/mattilanhighland sekä Instagramista osoitteesta https://instagram.com/mattilantila/

Tervetuloa seuraamme!

Esittely

Mattilan tila on ollut Valta-suvun omistuksessa vuodesta 1946 lähtien. Se sijaitsee Ylä-Savossa, Lapinlahden kunnassa, Kiukonmäki-nimisessä pienessä kylässä. Niin kuin kylän nimestäkin voi päätellä, paikka on mäkistä ja pellot kivisiä. Tilamme on ollut omistuksessamme vuodesta 1981 alkaen.

Ensimmäiset ylämaankarjan eläimet tulivat tilallemme vuonna 2006. Sen jälkeen eläinkanta on laajentunut ja nykyisin laumassa on 40-50 eläintä. Tilamme on kuulunut alusta asti emolehmätarkkailuun ja on tällä hetkellä luomutila. Eläimet ruokitaan pääasiassa korsirehulla. Myymme eläimiä jalostukseen sekä sonneja että hiehoja. Tilallamme on myös lihan suoramyyntiä.

Anneli Valta-Lisitsin on emäntä, murteillapuhumisen ja karjankutsun suomenmestari sekä yksi Heinäahon näytelmäpiirin ja kansanmusiikkiyhtye Mahottomien perustajajäsenistä.

Voitto Lisitsin, tilan isäntä, toimii Lapinlahdella taksiyrittäjänä.

Mattilan tilalla voit tutustua eläimiin, luontoon ja karjatoimintaan. Pihapiiriin kuuluu myös navetta, jonka ylisille on kunnostettu juhlapaikka ja koottu vanhaa maatilaesineistöä.

Ylämaankarjan historia tilallamme

Meidän kiinnostuksemme Ylämaankarjaan sai alkunsa keväällä 2006. Emäntä sattui näkemään TV-ohjelman Pallo Hallussa, jossa esiteltiin Kim Hinderssonin suurta Highland-karjaa. Tilan robotin (ts.emännän) huoltoväli oli lipsahtanut turhan pitkäksi ja olkanivelet vaativat jo suurempaa remonttia. Samoin polvi ja selkäkin antoivat oireita remontin tarpeesta. Toisin sanoen lypsykarjan hoito tuntui jo kovin raskaalta. Jotain uutta oli keksittävä. Tilamme pellot ovat pieniä ja kivisiä, tai suomailla hakoisia. Viljan viljely ei siis tullut kysymykseen. Emännän suu loksahti auki ohjelmaa katsoessa; voiko noin helppohoitoisia elukoita ollakaan?

Sen jälkeen alkoi puhelin tiristä, kun aloimme ottamaan selvää, mistä eläimiä saisi hommattua ja mitä hoidettaessa pitäisi ottaa huomioon. Highland-yhdistyksen nettisivuista oli mahdottoman suuri apu.

On ollut myös hyvin opettavaista ja antoisaa tutustua erilaisiin ylämaankarjatiloihin ja kasvattajiin. Olemme saaneet hyviä neuvoja ja vinkkejä mm. miten järjestää eläinten talvitarhoja ja millaisia ruokintahäkkejä kannattaa hankkia. Myös talvisen vesihuollon järjestämiseen sekä hyväksihavaittuihin punnitus-ja hoitohäkkeihin olemme saaneet ideoita kokeneimmilta kasvattajilta.

Riikka Palosen ja Virve Aarnion kirja Highland Cattle eläinten hoidosta on hyvin perusteellinen. Lypsykarjasta siirtymiseen emolehmien hoitoon on kirjan avulla onnistunut melkoisen hyvin. Kirjasta sai hyvät perustiedot ylämaan nautojen hoitoon. Kirjassa neuvottu "narutemppu" eläinten siirtelyssä on ollut yksi käytetyimpiä oppeja. JA TOIMIVA SELLAINEN! Myös yhdistyksen julkaisemat vuosikirjat ovat olleet mielenkiintoiset ja asiasisällöltään hyvät.

Liittyminen Highland Cattle Clubiin on ollut onnistunut ratkaisu! Yhdistyksessä toimiminen, vaikka vain rivijäsenenä on ollut mielenkiintoista. On tullut paljon uusia tuttavuuksia eri puolelta Suomea. Pitkäaikaisilta kasvattajilta on saanut kysyttäessä tietoa askarruttavissa asioissa/ongelmatilanteissa. Foorumi on myös oiva tietopankki. Yhdistyksen eläinpörssi-sivut ovat hyvä myyntikanava.

Huhtikuussa 2006 kävimme katsomassa Puumalassa Laamasen Maaritin luona eläimiä, joista kolme kaksivuotiasta ja vuosikas samalla reissulla varattiin. Niinpä ensimmäiset eläimet saapuivat tilalle heinäkuun lopussa. Sonninjyrä Metka of Tuulivaara saapui Vieremältä lauman vahvuuteen loppukesällä Nylon of Tuulivaaran mukanaan Villa-vasikka. Laumaan liittyivät myös Minnie-lehmä ChatChai-vasikkansa kanssa Maaningan Kirjolasta.

Alkutalvesta 2007 lehmävahvuuteen tuli 2 Vainio-Ketolasta lähtöisin olevaa lehmää.Emouransa lehmät olivat aloittaneet Punkaharjulla.

Kaksi " vanhaa rouvaa" saapui lehmävahvuuteemme syksyllä 2010. Lehmät ovat syntyneet vuonna 1998 ja ovat olleet kolmella tilalla ennen meille tuloa. Vielä kuitenkin täydessä työn touhussa, molemmat vasikoineet normaalisti meillä ollessaan.

Omia kasvatteja on poikinut kolme. 2012 vuoden lopussa lehmiä on kuusitoista. Kesällä 2013 poiki meidän vaalein hiehomme Hildur ensimmäisen kerra. Sen astui vaalea sonnipoika Frotee, nyttemmin jo paremmille laitumille päässyt. Sittemmin vaaleita vasikoita on syntynyt useampikin.

Eläinten kasvatus tilalla 2013

Vuosittain laumaan syntyy n.15 uutta vasikkaa. Hiehoja on myyty vuosittain uusiin koteihin. Viisi niistä joutui/pääsi
(toivottavasti) lopuksi ikäänsä kärsimään vankilatuomiota vankilaan Satakuntaan asti.

Sonneja on mennyt siitokseen vajaa kymmenkunta Itä-ja Keski-Suomen alueelle. Suurin osa sonneista on kuitenkin päätynyt ruokalautasille tai ovat kasvamassa siihen tarkoitukseen. Siis LAITUMELTA LAUTASELLE! Teurastettavia sonneja on ollut pari-kolme vuodessa. Näin myös vuonna 2013. Sonnien teuraspainot ovat vaihdelleet 370-430 kg.n välillä. Iältään ne ovat olleet 3-3,5 vuotiaita teurastettaessa.

Eläimemme ruokitaan karkearehuvaltaisesti. Vain noin puolen vuoden ajan vierotuksen aikana vasikat saavat litistettyä viljaa, sekä rypsirouhetta.

Eläimet laiduntavat kesäisin enimmäkseen peltolaitumilla peltolaitumilla. Talviruokinnassa vasikat, sonnit sekä imettävät emot saavat nuorena tehtyä rehua. Ummessa oleville emoille annetaan kuitupitoisempaa heinää.
Tarkkailemme emojen kuntoluokitusta myös vasikoiden vierotuksen jälkeen. Vajaakuntoiset emot laitetaan eri laumaan ja ne saavat tuhdimpaa ruokaa myös ummessa ollessa.

Meillä on kolme erillistä talvilaidunta, joten voimme ruokkia eri laumoja erilaisella ruoalla.

Kaikilla kolmella talvilaidunalueella on lämmitettävät juoma-automaatit, sekä katokset. Myös metsää on joka talvilaitumella, jonne eläimet pääsevät hankaamaan itseään puihin, sekä etsimään suojaisen makuupaikan.

Kivennäiset ovat myös vapaasti saatavilla. Keväisin ennen poikimista annamme myös seleeni-lisän kivennäisiin sekoitettuna.

MATTILAN YLÄMAANKARJA

alkuteksti

maanantai 12. lokakuuta 2015

Mattilan elämää facebookissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti